Kansainvälinen perheoikeus

Aviovarallisuusasetus

Aviovarallisuusasetus

Kirjoittanut
Merituuli Lukkari

25.4.2019 — Kansainvälisten parien varallisuussuhteita koskevien Euroopan Unionin asetusten soveltaminen alkoi 29.1.2019

Kansainvälisten parien varallisuussuhteita koskevat Euroopan Unionin asetukset, aviovarallisuusasetus (Neuvoston asetus (EU) 2016/1103) ja parisuhdevarallisuusasetus (Neuvoston asetus (EU) 2016/1104), tulivat voimaan 29.1.2019. Asetuksien tarkoituksena on yhtenäistää kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiä, jotka liittyvät aviopuolisoiden ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolten varallisuussuhteisiin tietyissä EU-maissa. Aviovarallisuusasetus koskee aviopuolisoiden varallisuussuhteita ja parisuhdevarallisuusasetus rekisteröityjen parien varallisuussuhteita.

Asetuksissa säädetään tuomioistuinten toimivallasta ja lainvalinnasta silloin, kun varallisuussuhteita koskevassa asiassa on liittymiä useampaan jäsenvaltioon. Asetukseen sisältyy myös säännökset toisessa jäsenvaltiossa annettujen päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Asetuksia sovelletaan ainoastaan osassa EU-maita, jotka ovat tällä hetkellä Belgia, Bulgaria, Tšekki, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Slovenia, Suomi, Ruotsi ja Kypros. Esim. Tanska ja Irlanti ovat jättäytyneet tiiviimmästä yhteistyöstä pois, kuten tilanne on myös EU:n perintöasetuksen kohdalla.

Uusien säännöksien on tarkoitus helpottaa eri EU-valtioista kotoisin olevien tai EU-maiden välillä muuttavien tai useammassa maassa omaisuutta omistavien parien elämää vähentäen epävarmuutta siitä, minkä maan lainsäädäntöä sovelletaan tilanteessa, jossa tulee avioero tai toinen puolisoista kuolee. Esimerkiksi kysymykset siitä, miten puolisoiden omaisuus avioliiton päätyttyä jaetaan ja millainen oikeus puolisolla avioliiton aikana on puolisoilla olevaan omaisuuteen, kuuluvat asetuksen soveltamisalaan. Lisäksi toisessa jäsenvaltiossa tehdyn varallisuussuhteita koskevan päätöksen tunnustaminen helpottuu.

Asetuksien nojalla sellaiset avioparit ja rekisteröidyt parit, jotka ovat eri valtioiden kansalaisia, asuvat parisuhteensa aikana useammassa valtiossa tai joilla on varallisuutta eri valtioissa, voivat sopia minkä valtion laki tulee sovellettavaksi omaisuuden jakamiseen parisuhteen purkauduttua. Asetuksen mukaan puolisot voivat valita sovellettavaksi joko sen valtion lain, jossa molemmilla tai toisella heistä on asuinpaikka sopimuksen tekohetkellä, tai sen valtion lain, jonka kansalainen jompikumpi heistä on sopimuksen tekohetkellä. Jos puolisot myöhemmin haluavat vaihtaa aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavaa lakia sopimalla asiasta uudelleen, heillä on käytettävissään samat vaihtoehdot. Huomattavaa kuitenkin on, että tämän ns. aviovarallisuusstatuutin vaihtaminen vaikuttaa pääsäännön mukaan ainoastaan vastaisuudessa. Näin voi syntyä vaikeasti arvioitavia tilanteita, joissa avioliiton varallisuussuhteisiin joudutaan soveltamaan yhtä useampaa aviovarallisuusstatuuttia. Tästä syystä puolisot voivat kuitenkin sopia siitä, että uutta aviovarallisuusstatuuttia sovelletaan taannehtivasti. Asetuksen mukaan sovellettavan lain taannehtiva vaihtaminen ei kuitenkaan saa vaikuttaa haitallisesti aiemmin sovellettuun lakiin perustuviin kolmansien oikeuksiin.

Jos sopimusta varallisuussuhteisiin sovellettavasta laista ei ole tehty, sovellettava laki määräytyy asetuksessa säädetyn ensisijaisuusjärjestyksen osoittamalla tavalla. Ensisijaisesti sovelletaan sen valtion lakia, jossa on puolisoiden ensimmäinen yhteinen asuinpaikka avioitumisen jälkeen. Jos tämä ei ole mahdollista, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat avioitumishetkellä. Jos tämä ei ole mahdollista, koska yhteistä kansalaisuutta ei ole, tai molemmat puolisot ovat useamman kuin yhden saman valtion kansalaisia, siirrytään portaikon kolmannelle askelmalle. Sovellettavaksi tulee tässä tapauksessa sen valtion laki, johon puolisoilla yhdessä on kaikki olosuhteet huomioon ottaen läheisin liittymä avioitumishetkellä.

Merkittävä muutos aiempaan suomalaiseen sääntelyyn on se, että sovellettava laki ei suoraan lain nojalla muutu, vaikka alkuperäisen lainvalinnan peruste muuttuisi esimerkiksi sen vuoksi, että puolisot vaihtavat asuinpaikkavaltiotaan tai kansalaisuuttaan. Jos aviovarallisuusstatuutti on määräytynyt puolisoiden ensimmäisen yhteisen asuinpaikan nojalla, tuomioistuin voi kuitenkin jommankumman puolison hakemuksesta poikkeuksellisesti päättää, että aviovarallisuussuhteisiin on sovellettava toisen valtion kuin ensimmäisen yhteisen asuinpaikkavaltion lakia. Näin voidaan menetellä, jos puolisoilla oli viimeinen yhteinen asuinpaikka tuossa toisessa valtiossa huomattavasti pitemmän ajan kuin ensimmäisessä yhteisessä asuinpaikkavaltiossaan, ja kumpikin puoliso on tukeutunut tuon toisen valtion lakiin järjestäessään tai suunnitellessaan varallisuussuhteitaan.

Parisuhdevarallisuusasetuksen sovellettavaa lakia koskevat säännökset ovat vähäisin poikkeuksin samat kuin aviovarallisuusasetuksessa. Rekisteröidyn parisuhteen varallisuussuhteisiin sovelletaan sen valtion lakia, jonka mukaisesti parisuhde on rekisteröity.

Sovellettavaa lakia koskevia asetusten säännöksiä sovelletaan vain niihin henkilöihin, jotka ovat avioituneet, rekisteröineet parisuhteensa tai tehnet sopimuksen lainvalinnasta 29.1.2019 tai sen jälkeen. Tämän vuoksi kansalliset lainvalintasäännöt, jotka koskevat avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaa lakia, säilyttävät merkityksensä vielä pitkään. Avioliittolain muutos EU-asetuksiin liittyen on tullut vastaavasti voimaan 29.1.2019.

Merituuli Lukkari, asianajaja, kirjoitettu 7.3.2019

Suosituimmat kirjoitukset

Tietosuoja

Millaista on tietosuoja-asetuksen mukainen vaikutuksenarviointi ja riskiperusteinen toiminta?

8.1.2019 — Viimeistään viime vuoden toukokuussa niin pienten kuin suurten yritysten oli tarkistettava ja tarvittaessa muutettava henkilötietojen käsittelynsä EU:n tietosuoja-asetuksen mukaiseksi. Käytännössä yritykset käyttivät erittäin paljon resursseja sopimusten päivittämiseen, käsittelytoimien dokumentointiin ja asiakkaiden informoimiseen.

Työoikeus

Työsopimus ja kilpailukielto

22.1.2019 — Nykyajan työelämässä on useita haasteita, jotka koskevat niin työsuhteiden solmimistilanteita kuin toimintaa työsuhteen aikana. Erityisesti yritysten ylemmissä tehtävissä työskentelevät henkilöt kohtaavat usein kilpailevaan toimintaan ja kilpailukieltoon liittyviä ongelmatilanteita. Kilpailukieltoon liittyvät kysymykset ovat tärkeitä myös henkilöille, jotka työskentelevät asiantuntijatehtävissä tai muutoin organisaation ylemmillä portailla toimialoilla, joissa kehitys on jatkuvaa ja uuden tiedon määrä on suuri. Tässä artikkelissa käsitellään yleisellä tasolla kilpailevan toiminnan kieltoa työsuhteessa sekä kilpailukieltosopimuksen laatimiseen liittyviä perusasioita ja keskeisiä ehtoja ja edellytyksiä.

Reims & Co Helsinki

Aleksanterinkatu 15 B, 6. krs
00100 Helsinki
Suomi

Google Maps

T +358 9 622 0481
F +358 9 644 643

Reims & Co Porvoo

Piispankatu 19 A
06100 Porvoo
Suomi

Google Maps

T +358 19 584 505