Toimistomme osakas Ilona Piironen käsittelee palkitussa artikkelissaan puolisoiden välisen velan huomioimista omaisuuden erottelussa

Toimistomme osakas Ilona Piironen käsittelee palkitussa artikkelissaan puolisoiden välisen velan huomioimista omaisuuden erottelussa

Defensor Legisin numerossa 3/2021 julkaistiin 4.10.2021 Ilona Piirosen artikkeli Puolisoiden välinen vanhentunut tai tulkinnanvarainen velka omaisuuden erottelussa, jonka Asianajajaliiton hallitus palkitsi Defensor Legis -kirjoittajapalkinnolla. Asianajajaliiton hallitus myöntää vuosittain Defensor Legis -kirjoittajapalkinnon erityisen korkeatasoisille Defensor Legisissä julkaistuille oikeudellisille kirjoituksille.

Ilona Piironen pureutuu artikkelissa puolisoiden keskinäisiin velkasuhteisiin liittyviin juridisiin ongelmiin. Pesänjakajat ja asianajajat joutuvat hyvin usein pohtimaan puolisoiden keskinäisiin velkoihin liittyviä kysymyksiä osana omaisuuden erottelua, jossa kumpikin puoliso lähtökohtaisesti pitää oman omaisuutensa ja vastaa omista veloistaan. Puolisoiden välisen velan vanhenemiseen sovelletaan lakia velan vanhentumisesta (vanhentumislaki), joka yleislakina syrjäytyy, jos erityislaissa säädetään jotain yleislaista poikkeavaa. Puolisoiden välisten velkojen vanhentumisesta ei kuitenkaan ole yleissäännöksiä avioliitto- tai avoliittolaissa, jolloin vanhentumislain säännökset ovat erityislain puuttuessa pätevät myös puolisoiden ja läheisten välillä.

Vanhentumislain säännösten soveltamisessa keskeistä on se, onko velan eräpäivästä määrätty velallista sitovasti. Jos velan eräpäivä on ennalta määrätty, vanhentuu velka lähtökohtaisesti vanhentumislain 5.1 §:n mukaan kolmen vuoden kuluessa velan erääntymisestä. Jos eräpäivää ei ole sovittu tai määritelty, velan vanhentuminen on vanhentumislain 8.1 §:n mukaan katkaistava kymmenen vuoden kuluessa oikeusperusteen alusta lukien. Vanhentumiskysymystä tarkasteltaessa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, perustuuko velka sopimukseen, vai onko kyseessä perusteettoman edun palautus, eli ns. edunpalautusvelka. Edunpalautusvelkaan sovelletaan vanhentumislain 7 §:n mukaista vanhentumisaikaa. Perusteettoman edun palautuksessa vanhentumisaika alkaa kulua siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää edun palautuksen perusteena olevasta tapahtumasta. Edunpalautusvelan vanheneminen on joka tapauksessa katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut edun palautuksen perusteena olevasta tapahtumasta. Velan vanhenemisen peruste ja alkamisajankohta voivat myös muuttua velan muuntumisen johdosta. Velka on voinut olla alun perin esimerkiksi edunpalautusvelka, mutta puolisoiden sovittua velan ehdoista tai esimerkiksi eräpäivästä toisin, velka on voinut muuttua sopimusperusteiseksi. Tämä muuttaa myös sovellettavan vanhentumissäännöksen.

Vanhentumislaki sopii Ilona Piirosen mukaan huonosti läheissuhteissa esiintyvien velkojen arviointiin, sillä on selvää, että läheissuhteissa usein esiintyvät pitkäaikaiset ja epämuodollisetkin velkasuhteet eivät ole olleet lainsäätäjän läheisen tarkastelun kohteena vanhentumislakia laadittaessa. Ilona Piironen paneutuu käytännönläheisessä artikkelissaan siihen, mitä keinoja asianajajalla on huomioida puolisoiden välillä toimitettavassa omaisuuden erottelussa sellainen saatava, joka velvoiteoikeudellisesti on vanhentunut tai tulkinnanvarainen, mutta jota ei ole tarkoitettu toisen puolison vastikkeettomaksi eduksi.

Ensimmäisenä keinona mainitaan avioehtosopimuksen sovittelu. Avioliittolain 103 b §:ssä mainitaan yhtenä sovittelukriteerinä puolisoiden toiminta yhteisen talouden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Tähän sovitteluperusteeseen kuuluu omaisuuden kartuttaminen vastikkeettomilla saannoilla, mihin lukeutuu myös puolisolle annettu velka, joka on voinut vanhentumisen myötä muuttua vastikkeettomaksi saannoksi toisen puolison hyväksi.

Toisena keinona on avoliittolain mukaisen hyvitysvaatimuksen esittäminen. Avoliittolain 8 §:n mukaan avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos avopuoliso on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella. Oikeutta hyvitykseen arvioidaan hyvin pitkälle avioliittolain 103 b §:n periaatteiden mukaan. Hyvityssaataville on määrätty avoliittolaissa erityiset kanneajat, jotka syrjäyttävät vanhentumislain säännökset. Hyvitystä on siten mahdollista vaatia sellaisten rahoituserien perusteella, jotka vanhentumislain mukaisesti olisivat vanhentuneita.

Kolmantena keinona mainitaan omaisuuden omistusosuuksia koskevan muutosvaatimuksen esittäminen, joka on menestyessään tehokkaampi kuin vaatimus perusteettoman edun palautuksesta. Vakiintuneena kantana voidaan pitää sitä, että puolisoiden kesken omistusoikeutta ja osuuksien suuruutta arvioitavissa merkittävää on hankintahetken tarkoitus. Hankaluutena on usein näytön riittävyys ja ratkaisu riippuu todistusaineiston vahvuudesta.

Neljäs keino on vaatia perusteettoman edun palautusta, joka on tarkoitettu joustavaksi tavaksi ratkaista sellaisia kysymyksiä, joihin eivät välttämättä sovellu muut velvoiteoikeudelliset vaatimukset. Vanhentumiskysymyksen arvioinnissa on merkityksellistä se, mistä hetkestä perusteettoman edun vanheneminen lasketaan.

Selkeän korkeimman oikeuden ennakkoratkaisusta ilmenevän oikeusohjeen puuttuessa puolisoiden välisiin velkoihin liittyy käytännössä paljon epäselvyyksiä. Epäselvä tilanne johtuu myös siitä, että vanhentumislain yleisiä periaatteita joudutaan soveltamaan piirteiltään hyvin erityiseen velanannon muotoon, velkaan puolisoiden välillä. Avoliittolain hyvitystä koskevat vanhentumissäännöt selkeyttävät oikeustilaa, mutta avioliittolaki ei sisällä yhtä selkeää vanhentumislain syrjäyttävää säännöstä. Ilona Piirosen mukaan tarvetta olisi sille, että lainsäännöksin tai oikeuskäytännön avulla selkeytettäisiin myös aviopuolisoiden välisten keskinäisten sopimus- ja edunpalautusvelkojen vanhentumista.

Ilona Piirosella on vuosien kokemus pesänjakajana toimimisesta omaisuuden osituksissa ja erotteluissa.

Suosituimmat kirjoitukset

Tietosuoja

Millaista on tietosuoja-asetuksen mukainen vaikutuksenarviointi ja riskiperusteinen toiminta?

8.1.2019 — Viimeistään viime vuoden toukokuussa niin pienten kuin suurten yritysten oli tarkistettava ja tarvittaessa muutettava henkilötietojen käsittelynsä EU:n tietosuoja-asetuksen mukaiseksi. Käytännössä yritykset käyttivät erittäin paljon resursseja sopimusten päivittämiseen, käsittelytoimien dokumentointiin ja asiakkaiden informoimiseen.

Työoikeus

Työsopimus ja kilpailukielto

22.1.2019 — Nykyajan työelämässä on useita haasteita, jotka koskevat niin työsuhteiden solmimistilanteita kuin toimintaa työsuhteen aikana. Erityisesti yritysten ylemmissä tehtävissä työskentelevät henkilöt kohtaavat usein kilpailevaan toimintaan ja kilpailukieltoon liittyviä ongelmatilanteita. Kilpailukieltoon liittyvät kysymykset ovat tärkeitä myös henkilöille, jotka työskentelevät asiantuntijatehtävissä tai muutoin organisaation ylemmillä portailla toimialoilla, joissa kehitys on jatkuvaa ja uuden tiedon määrä on suuri. Tässä artikkelissa käsitellään yleisellä tasolla kilpailevan toiminnan kieltoa työsuhteessa sekä kilpailukieltosopimuksen laatimiseen liittyviä perusasioita ja keskeisiä ehtoja ja edellytyksiä.

Reims & Co Helsinki

Aleksanterinkatu 15 B, 6. krs
00100 Helsinki
Suomi

Facebook
LinkedIn
Google Maps

T +358 9 622 0481
F +358 9 644 643

Ota yhteyttä