Edunvalvontasääntely uudistui 1.5.2026

7.8.2026 — Edunvalvontavaltuutusta ja edunvalvontaa koskeva lainsäädäntö uudistui 1.5.2026. Lakimuutokset vaikuttavat erityisesti valtuutetun toimivaltuuksiin, kiinteistöjä koskeviin oikeustoimiin sekä eri tilanteissa vaadittaviin viranomaislupiin.

Edunvalvontaa ja edunvalvontavaltuutusta koskevat lakimuutokset tulivat voimaan 1.5.2026. Lakimuutosten tavoitteena oli ajantasaistaa sääntelyä, vähentää hallinnollista taakkaa ja vahvistaa mahdollisuutta järjestää omien asioiden hoito ennakolta edunvalvontavaltuutuksella. Keskeiset muutokset koskevat edunvalvontavaltuutetun toimivaltaa, esteellisyyssääntelyä sekä holhoustoimilain mukaisia lupamenettelyjä.

Yksi merkittävimmistä muutoksista koskee tilanteita, joissa varsinaisen valtuutetun tilalle joudutaan määräämään tilapäinen edunvalvoja esimerkiksi esteellisyyden vuoksi. Aiemmin sääntelystä ei aina selkeästi ilmennyt, missä laajuudessa tällainen valtuutetun tehtäviin määrätty edunvalvoja sai toimia valtuuttajan puolesta. Jatkossa hänen kelpoisuuteensa, velvollisuuksiinsa, esteellisyyteensä, lahjoittamisoikeuteensa sekä oikeustoimien luvanvaraisuuteen sovelletaan edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain säännöksiä.Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että valtuutetun tehtäviin määrätty edunvalvoja ei tarvitse Digi- ja väestötietoviraston lupaa holhoustoimilain 34 §:ssä tarkoitettuihin oikeustoimiin, ellei valtakirjassa ole nimenomaisesti toisin määrätty. Tällaisia oikeustoimia ovat muun muassa asunto-osakkeiden myynti, rahalainan antaminen ja perinnöstä luopuminen. Muutoksen tarkoituksena on mahdollistaa valtuuttajan tahdon toteutuminen myös silloin, kun tehtävää hoitaa sijainen.

Myös lahjoittamista koskevaa sääntelyä kevennettiin. Valtuutettu voi jatkossa antaa valtuuttajan puolesta tavanomaisia ja taloudellisesti vähäisiä lahjoja, jos lahjojen antamisen perusteet on yksilöity valtakirjassa. Valtuutettu ei kuitenkaan saa antaa lahjoja itselleen. Aiemmin lahjojen antaminen edellytti usein erillisen valtuutetun tehtävin määrätyn edunvalvojan määräämistä.

Merkittävä uudistus liittyy myös kiinteistöjä koskeviin oikeustoimiin. Aiemmin valtuutetulla tuli olla valtakirjassa nimenomainen määräys kiinteistön myyntiä, luovutusta, kiinnittämistä tai panttaamista varten. Uuden sääntelyn mukaan 1.5.2026 jälkeen laadituissa edunvalvontavaltakirjoissa tällainen toimivalta kuuluu lähtökohtaisesti valtuutetulle ilman erillistä määräystä, ellei valtuuttaja ole sitä valtakirjassa rajoittanut. Muutos ei kuitenkaan koske ennen lain voimaantuloa laadittuja valtakirjoja.

Esteellisyyssäännöksiä lievennettiin lisäksi siten, että pelkästään se, että oikeustoimen vastapuolena on valtuutetun tai edunvalvojan vanhemman sisarus, ei enää aiheuta esteellisyyttä.

Holhoustoimilain puolella uudistus näkyy ennen kaikkea lupamenettelyjen keventämisenä. Digi- ja väestötietoviraston lupavaatimuksia poistettiin muun muassa kuolinpesän yhteishallintoa, metsän myyntiä sekä tiettyjä sijoitustoimia koskevissa tilanteissa. Samalla alaikäisten edunvalvonnan rekisteröintivelvollisuuden varallisuusrajoja korotettiin, mikä vähentää viranomaisvalvontaa pienempien omaisuuksien osalta.

Vaikka uudistuksen tavoitteet ovat ymmärrettäviä, muutokset herättävät myös oikeusturvaa koskevia kysymyksiä. Edunvalvontavaltuutuksen erityispiirteenä on, että valtuuttaja ei valtuutuksen tultua voimaan usein enää kykene itse valvomaan valtuutetun toimintaa. Tästä näkökulmasta on huomionarvoista, että valtuutetun toimivaltaa laajennettiin ja esteellisyyssääntelyä kevennettiin ilman vastaavia muutoksia valvontajärjestelmään tai oikeussuojakeinoihin. Kysymys siitä, ovatko nykyiset valvontamekanismit riittäviä ehkäisemään ja paljastamaan väärinkäytöksiä, jää edelleen ajankohtaiseksi.

Kirjoittaja: Asianajaja Saija Rantala on hyväksytty Helsingin yliopiston tohtorikoulutukseen. Hänen väitöskirjatutkimuksensa käsittelee edunvalvontavaltuuttajan oikeusturvaa, valtuutetun toiminnan valvontaa sekä sitä, kuinka tehokkaasti nykyinen lainsäädäntö suojaa valtuuttajaa mahdollisilta väärinkäytöksiltä.